Kuntavaalien lähestyessä alkaa merkillistä kapulakieltä sisältävä kirjoittelu. Lähes kaikki puolueet lupaavat parantaa perusterveydenhuoltoa ja muiden keskeisimpien perus- ja lähipalveluiden saatavuutta. - Niin, että mitä? - Samalla voidaan tietenkin parannustoimenpiteiden sivutuotteena estää ilmastonmuutos oman kunnan alueella. Kaikki tämä vielä tapahtuu pitämällä kunnan talous tasapainossa.

Mitähän tuo oikein tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että lääkäriin pääsee kahdessa päivässä nekin, joilla ei ole varaa yksityislääkäriin? Sitä sen ainakin luulisi tarkoittavan, että lapset voivat kulkea omaan, turvalliseen kouluunsa kävellen pitkin kävelytietä. Ehkä se tarkoittaa myös sitä, että en enää tarvitse omaa autoa, koska joka paikkaan pääsee milloin tahansa linja-autolla kotinurkalla olevalta bussipysäkiltä.

Minusta näin pitäisi asioiden todellakin olla. Ei ole kunnan asukkaan tehtävä ratkaista lääkäripulaa. Sitä varten on olemassa melkoinen määrä päättäjiä ja ongelman ratkaisemisesta palkkaa saavia virkamiehiä. On myös kohtuutonta vaatia lapsilta ja heidän vanhemmiltaan kunnan talouden tasapainottamisen huomioimista lasten koulumatkalla.  Myös monet meistä omaa autoa käyttävistä varmasti käyttäisimme linja-autoa, jos se olisi todellinen vaihtoehto.

Kaikki tuo maksaa. Kysymys onkin periaatteellisista valinnoista. Se, että kunnan talous on tasapainossa, ei tarkoita sitä, että yhden vuoden verotuloilla maksetaan kaikki sinä vuonna tehdyt investoinnit. Ei koulurakennusta tarvitse yhden vuoden verotuloilla maksaa. Kaupungin talouden tasapainottaminen ei myöskään saa tarkoittaa sitä, että pihistetään kaikesta. Äärimmäisen vähän strategista johtamista sisältää toimiminen niin, että vähennetään määrärahoja kaikesta tai että lisätään vähän jokaiselle. Silloin kysymys on usein päättämättömyydestä tai yksinkertaisesti vain saamattomuudesta. Kysykääpä ihmiset ehdokkailta minne he oikeasti haluavat panna lisää rahaa ja mistä ottavat pois? Sitä se strateginen johtaminen tarkoittaa. Se kuuluu valtuustolle.

Jukka Sirén

Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 3.9.2008